perjantai 12. helmikuuta 2010

Sirun elämää parhaimmillaan.

Wuhu mikä viikko. Oikeesti. Alkuviikko alko ihan perusmeiningeissä töiden parissa.. Muuuutta....tiistaina suoritettua työpäiväni kunnialla loppuun, lähdin kohti Hämeenlinnan keskussairaalaa josta kyytiini poimiutuisi varmasti enemmän tai vähemmän sekava, leikkauksesta toipuva potilas; rakas äite.
Poimin rassukan kyytiin ja aloitin matkan kohti kotia. Matka jäi sopivasti kesken kun kiva setä jeepin ratissa päätti kolmion takaa posauttaa meidän ihanan nissanin kylkeen. Tack tack tack.
Siinäpä sitten äidin ja pikkuveljen kanssa poliisisetiä odoteltiin LIIAN KAUAN kylmyydessä, nissanin seisoessa keskellä vastaantulevien kaistaa. Pari kirosanaa tais päästä suusta. Hyvät hermot kun tunnetusti omistan. Pitkän pinnankin.  Not. Jeeppi- mies sai myös osansa.
Pikkuveli shokissa, äiti leikkauksen jäljiltä pitelee verta vuotavaa nenäänsä ja meikä, itse liikenneonnettomuuden viaton uhri- kuski. Mahtava näky kaikenkaikkiaan. Oltiin tyytyväisiä.
Poliisin kanssa pölistiin pakolliset ja jätkä sai keräillä etupuskurinsa hangesta. Nissani lähti hinaukseen. Snif.
Ketään ei siis onnettomuudessa sattunut, l u o j a n kiitos.

Mutta mutta, jos näin tästä kuluvasta päivästä jotain kerrottavan arvoista löytäis niin sehän olis ihan positiivista. Töitten jälkeen suunnattiin Omnin kanssa kirppisrundille ja nyt haluan lepoo ja ehkä myöhemmin vähän mussukkaa. Kirpparilta löyty murkulleni neuletakki ja itelleni ostin parit kehykset ja MYLITTLEPONY- mukin, mitäää! Taustalla muikistelee kuumin johnny. over 'n' out.