Nyt on asiat sillä mallilla, että joulumieli on taas kerran salakavalasti päässyt valtaamaan mun mielen.
Tällä kertaa musta tuntuu, että mun joulu on onnellinen. Sellanen rauhallinen, onnellinen ja iloinen joulu.
Sellasen haluaisin nyt, pitkästä aikaa. Mun joulut on ollut viimesen viiden vuoden ajan hauskoja mutta aina,siis ihan joka joulu, on joku idiootti pilannut sen jollain tavalla. Ei ehkä paikallaolollaan vaan sillä, että aina joku pieni epävarmuus on mua kalvanut. Epävarmuus siitä, että rakastetaanko mua enää, onko millään enää mitään väliä. Tänä jouluna saan ehkä olla mieleni kanssa suht' rauhassa.
Mulla on ihana poikaystävä ja vaikka se ei ehkä vietäkkään mun kanssa jouluaattoa, oon silti onnellinen.
Siitä, että se on olemassa jossain ja välittää.
Mulla on ihana poikaystävä ja vaikka se ei ehkä vietäkkään mun kanssa jouluaattoa, oon silti onnellinen.
Siitä, että se on olemassa jossain ja välittää.
Mulla ei ehkä ole paljoa rahaa jouluksi, mutta nykyään osaan jo arvostaa pienempiäkin asioita.
Oon onnellinen jos mun tärkeimmät ihmiset on jouluna onnellisia ja jos mä siihen voin vaikuttaa jollain tavoin niin yritän parhaani. Tänä vuonna oon suunnitellut, että vietän jouluaaton yön ensimmäistä kertaa ihan omassa kodissa. Aina olen vanhemmille mennyt tai entisen poikaystävän mukana mutta nyt jos osaisin ihan itse luoda oman joulun itelleni, niin olen ylpeä. Jos yksin sen joudun viettämään, ehkä joku toinen yksinäinen saapuu
mun kanssa karkeloimaan. =) Aamupäivän ja iltapäivän varmasti vietän vanhempien luona mutta oma jouluaaton ilta olis ihana. Tällä kertaa voisin jopa tehdä muutamat laatikot taas ja mässytellä ihan huolella.
Tekee niin mieli jo hoitaa kaikkia jouluaskareita ja koristella omaa asuntoa. Kohta, kohta.
