Nonni, on taas se aika vuodesta kun Minin Jamit on saatu kunnialla suoritettua ja vietettyä.
Hauskaa oli, ihmiset oli ihania, omaa porukkaa. Noi tyypit on mun perhe, oon niin onnellinen, että vuosien tauon jälkeen olen taas päässyt ihan omieni joukkoon. Niitä oli 4 vuotta aivan järkyttävä ikävä mutta nyt olen saanut jo takaisin 3 vuotta ja se tuntuu mahtavalta. Toivottavasti saman porukan kanssa saan viettää koko loppuelämäni. Ne on koti.
Tänään lähdettiin hieman rapsakkana mutta kuitenkin yllättävän hyväkuntoisina pyöräilemään aamusta kohti Ahveniston moottorirataa jossa pidettiin tämän päivän Rompetori. Kaikenmoista siellä olikin mutta ehkä _järkyttävästä_ kuumuudesta ja tukaluudesta johtuen oli luovutettava aika nopsaa ja päätettiin juhlistaa krapulavapaata sunnuntaita kebabin merkeissä :--D oi että, kyllä maistukin pitkästä aikaa.
Kepsulle kutsuttiin myös kaveri joka kaipasi hiukan.. ensiapua kuten mahdollisimman kylymää fantaa ja savuketta. Raukka oli saanut vähän vähemmän krapulavapaan päivän valitettavasti.. :--D
Saatiin kaiffarimme jopa elävien kirjoihin ja lähdettiin katsomaan millainen hävityksenkauhistus on Minillä eilisten Jamien jäljiltä. Yllättävän hyvältä alue kuitenkin näytti :--)
Pyöräiltiin reippaasti (soija roiskuen otsalta) kotia kohti ja pian lähdetään ajelemaan Lintuniemeen jossa päästään vähän uiskentelemaan. Huomena koittaa taas harmaa arki ja työt jatkuu hetkellisesti. Tiistai ja keskiviikko ovat taas vapaita ja mietin, että wattaffak am I going to do then? :--) ehkäpä otan niinkin chillisti että laitan elämän risaseks ihan nukkumalla <3
